Piipahdimme äskettäin Vietnamin pääkaupungissa Hanoissa ja ajattelin otsikoida postauksen "Hanoi rocks". Ehkä se olisi kuitenkin ollut liian ilmeinen ja ennakoitava. Ikiaikainen pääkaupunki kuitenkin rocks, mutta omalla tunnelmallisella tavallaan verrattuna Saigonin kiireiseen ja äänekkääseen mölyorkesteriin. Hanoissa sanotaan pääsevän näkemään ns. aitoa vietnamilaisuutta, mitä se sitten onkaan, ja oma tunnelmansa siellä ehdottomasti on.
Vanha keskusta eli Old Quarter ympäröi kaunista Hoan Kiem -järveä, jonka keskellä on vanha temppeli. Järveä kiertävät kävelypolut olivat täynnä ihmisiä. Meidät pysäytettiin useita kertoja milloin mistäkin syystä: Opiskelijat tekivät haastatteluja ilmastonmuutoksesta ja sukupuolten välisestä tasa-arvosta ja saimme kertoa, miltä Vietnam näiden osalta vaikuttaa. Joku halusi ottaa meistä kuvan, toinen halusi kysyä, miksi olemme tulleet juuri Hanoihin ja mitä siitä pidämme.
Oli helppo kertoa pitävänsä Hanoista todella paljon, koska se on niin rakastettava. Sen kiireettömyys ja rento ilmapiiri vaikuttavat aidoilta. Vanhassa kaupungissa voi kävellä kaikkialle tai halutessaan ottaa polkupyöräriksan, tinkiä välinpitämättömien torikauppiaiden kanssa satoja metrejä pitkällä yötorikadulla, ihastella tarmokkaita pikkuprinsessoja muotinäytöksessä (mallien ikä oli noin 10v, mutta se ei vaikuttanut esiintymisen ammattimaisuuteen ja vakavuuteen), juoda kahvia katsellen yläilmojen terassilta kaupungin menoa tai sotilaspukuisten pappojen kepeänvakavaa tanssi- ja lauluesitystä.
Hanoissa kahvikin on parempaa, erityisesti munakahvi. Vahvaa kahvia koristaa ja piristää paksu munankeltuaisesta ja kondensoidusta maidosta tehty vaahto. Kerrassaan erinomaista! Erityiseksi kokemus muuttuu, kun kahvin nauttii jossain Hanoin kuuluisan nähtävyyden, ns. ratakadun (train street) pienistä kahviloista. Junarata kulkee rakennusten välissä, ja junan mentyä tavallinen elämä palaa radan päälle eli ratakadulle. Kahvilassa istuessa voi lähes koskettaa junaa, koska se kolistelee noin metrin päästä. Kun ensimmäisen kerran näin Pinterestissä kuvia Hanoista ja tästä ratakadusta, ajattelin kuvien olevan lavastettuja.
Silkkikadun putiikeissa voi jatkaa tinkimistä huiveista ja kimonoista. Ostajia ei ole ja neuvottelut ovat lyhyet, kun myyjät haluavat saada edes jotain kaupaksi. Jos illaksi kaipaa menoa voi testata tärykalvojaan olutkadun hulinassa ja siirtyä sitten suosiolla toisaalle ihastelemaan värikkäitä, mutta hiljaisempia katuja.
Tuntuu siltä, että Hanoi on olemassa jokaista kävijää varten ja sanoo "tässä minä olen, ei ole kiire mihinkään, katsele ihan rauhassa". Hanoi on ollut siinä jo yli 1000 vuotta, onneksi vihdoin pääsin sinne 💓
I love Hanoi back,
Minni
Kommentit
Lähetä kommentti