Vaihdokit

Ehkä aikaisin alkaneen sadekauden fiilisten siivittämänä kirjoittelin muutama viikko sitten asioita, joita huomaan ikävöiväni. Lista herätti keskustelua ja viestejä, mikä oli tavallaan kiva yllätys.  Olen pohtinut mielentiloja monen kanssa, eikä fiilis todellakaan ole jäänyt pysyvästi ikävöinnin puolelle. Joka päivässä on jotain, mikä ilahduttaa ja saa tuntemaan kiitollisuutta.  Niitä on tietysti pakko jakaa: ... Ehdottomasti eniten arvostan sitä, että saan viettää normaalia arkea ilman koronarajoituksia. Vietnamin erinomaisesti hallittu koronatilanne on yksi parhaimpia koko maailmassa, ja on suunnaton siunaus olla juuri täällä, juuri tällä hetkellä. ... Matkustaminen maata ristiin rastiin. Se jos mikä tuntuu monien Euroopan maiden tilanteeseen verrattuna luksukselta.  ... Olen saanut mahtavan, uuden ystäväpiirin, jonka tuomaa iloa ei voi aina sanoin kuvata. Se, että saa uusia ystäviä "vanhana" ja käymättä töissä (viime vuosien aikana uudet ystävyydet ovat solmiutuneet työn k

Viime päivinä some on näyttänyt paljon keväisiä kuvia Suomesta, auringonpaistetta, jopa krookuksia. Niitä on ollut kiva katsella, mutta niistä on tullut myös ikävä erinäisiä asioita, joita Suomessa on aina pitänyt itsestäänselvyytenä.  Minulla on ollut ikävä... ... juuri sitä somessa näkyvää keväistä aurinkoa, joka sopivan tuulettomassa kohdassa jo selvästi lämmittää ... sitä, kun naama käännetään kohti kevätaurinkoa (täällä käännetään pois auringosta aina kun mahdollista) ... tähän aikaan vuodesta kaapista esiin kaivettavia nahkatakkeja ... sitä, kun voi istua omaan autoon ja ajaa minne huvittaa ... viileää ja raikasta ilmaa ... sitä, kun asfaltti kuivuu lopullisesti lumen jäljiltä, eikä rapa enää roisku ... tulppaaneja ... ekaa päivää tennareissa talven jälkeen ... sitä, kun voi laittaa farkut tai neulepaidan ja ne ovat mukavat ja sopivan lämpimät päällä ... tyylikästä takkia ja kauniita korkokenkiä (ja että voi käyttää molempia) ... kaikkia varastossa olevia kauniita vaatteitani ...