Vaihdokit

Olin ehkä jopa yrittänyt viivyttää jo viime keväästä saakka lomasuunnitelmissa vilahdellutta moporeissua pohjois-Vietnamissa, koska ajatus kyydissä kyyhöttämisestä ja reppumatkailusta, mahdollisesti sateessa, sumussa ja kylmässä säässä ei enemmin houkutellut.  Ha Giang loop -niminen reitti alkaa ja päättyy Ha Giangin kaupungissa ja kiertää pohjoisen pikkukaupunkien kautta, vuoristoisia teitä, pilvissä ja laaksoissa. Sopivan pitkät lomat, joiden aikana reissun ehtisi heittää alkavat käydä vähiin, joten ajoimme reitin vihdoin maaliskuun lopulla. Reitin nollapylväs Ha Giangin kaupungissa Ha Giang -loop hipoo Vietnamin pohjoisosassa Kiinan rajaa, joka näkyy kuvassa mustalla viivalla Matkan ensimmäinen etappi oli lento Hanoihin, mistä hyppäisimme yöbussiin kohti Ha Giangia. Lentokentällä taksia pyydystäessä näytti heti siltä, että matka tyyssää alkuunsa: yksikään taksi ei suostunut viemään meitä bussipysäkille kolmen kilometrin päähän. Matkasta Hanoin keskustaan voi laskuttaa yli 300 00...

Meneillään on vuoden 2021 viimeinen päivä. Iltapäivän aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta tulisen kuumasti ja edessä helmeilee jääkylmä juoma. Olemme palanneet vuodenvaihteen viettoon Phu Quocin saarelle, missä elämä pysähtyi muutama kuukausi sitten odottamaan koronan seuraavaa siirtoa lähes neljäksi kuukaudeksi. Auringonlasku Phu Quocilla heinäkuussa 2021 Olen asunut Vietnamissa nyt koko vuoden 2021 ja vähän päälle. Vietnam ei ole tuntunut joka päivä kodilta, mutta kodikkuuden elementtejä on paljon joka päivässä. Tiedän, että Suomeen palattua kaipaan sydäntäsärkevän paljon ympärivuorokautista lämpöä, miljoonakaupungin mopoilua, värikästä ruokakulttuuria ja myös usein ärsyttävää suunnittelemattomuutta ja siitä seuraavaa elämän soljumista eteenpäin omilla ehdoillaan.  Sumusaasteinen joulu 2021 Hanoissa Olen oppinut ryystämään pho- keittoa ja munakahvia, joista jälkimmäisestä on tullut suosikki. Mopolla ajaminen ruuhka-aikaan muutaman miljoonan saigonilaisen kanssa hykerryttää. M...

Kun Vietnamissa alkaa tapahtua jotain, tapahtuu se yleensä nopeasti; myös Phu Quocissa asiat etenivät edellisen postauksen jälkeen kuin nappia painamalla. Sain ekan rokotuksen syyskuun lopussa, mutta tieto siitä tuli puskaradiosta: alakerran naapuri ujutti oven alta lapun, jossa pyydettiin menemään mahdollisimman pian tiettyyn osoitteeseen, koska siellä jaettaisiin Pfizeriä kaikille ei-vietnamilaisille. Syöksyin tukka putkella kesken aamujumpan jonottamaan, enkä hikoillut suotta.  Jonkin ajan päästä tunnelin päässä näkyi myös Saigoniin paluu.  Kotiinpaluukortti eli tilauslento mainittiin epämääräisenä ilmoituksena eräässä saaren FB-ryhmistä: mahdollisuus ostaa lippu normaaliin verrattuna kuusinkertaisella hinnalla lennolle, joka ehkä toteutuisi.  Pohdin saarelle jäämistä toiseen rokotukseen saakka, mutta halu päästä kotiin voitti, koska edessä olisi ollut vielä 3-4 viikon odotus. Pidimme resortissa jumissa olleiden kanssa yhteiset läksiäiset, koska useimmat olivat lähdöss...

Viime viikkoina on ollut melko surrealististista jakaa instassa palmu- ja rantakuvia. On hankala osoittaa sormella, miksi vanne kiristää ja olo on rauhaton ja stressaantunut, kun ympärillä on aurinkoa, hiekkarantoja ja näennäisen rento lomatunnelma. Tätä kirjoittaessa istun hotellin rantabaarissa, aurinko laskee selkäni takana ja lattarit soivat. O lemme olleet jumissa Phu Quocin saarella hieman yli 8 viikkoa. Ensimmäiset kaksi viikkoa elettiin normaalia lomaa. Sitten tulivat rajoitukset, ravintolat menivät kiinni, poliisin tiesulut pysäyttivät huvitteluajot ja ulkonaliikkumiskielto alkoi. Kuuden viikon rajoitusten jälkeen saari on alkanut jälleen avautua, lähin poliisin partiopiste katosi ja isolla kirkolla pikkukaupat ovat jo auki. Jopa muutamaan ravintolaan voi jäädä paikan päälle syömään.  Jos olisimme nyt Saigonin kodissa, emme olisi saaneet poistua asunnostamme enää ollenkaan viikkoon ja toinen samanlainen viikko olisi edessä. Armeija tai joku hyväntekeväisyysjärjestö toimitt...