Vaihdokit

21. kesäkuuta, nyt se on kalenterissa, yhden uskomattoman elämänkokemuksen päätös ja lento takaisin Suomeen. Päässä surraa monenlaisia ajatuksia ja toisaalta hetkittäin ei mitään. Selkeä lähdön päivämäärä tyhjentää pään välillä täydellisesti, kun yritän koota itseni olemaan siitä jotain mieltä. Olen yrittänyt kasata ajatuksiani blogin muotoon siinä hetkeen onnistumatta, mutta nyt yritän. Kotiinpaluun konkreettisen ajankohdan vahvistuminen tuntuu samaan aikaan helpottavalta ja ahdistavalta. Jäljellä olevat päivät putoilevat kalenterista nopeasti ja mieli käy läpi asioita, joita haluaisin vielä nähdä ja kokea, elämyksiä tai makuja, joitain paikkoja tai nähtävyyksiä, joista olen tullut tietoiseksi vasta täällä ollessa. Aikaa elämystelyyn on siis vielä 19 päivää. Vietnamin suurkaupungit ovat olleet huikeita kokemuksia, kuvassa Nha Trang Tämän ainutlaatuisen kulttuuri-immersion loppuminen on saanut myös pohtimaan, onko eläminen vieraassa maassa kieliummikkona muuttanut minua jotenkin, ovatk...

Olen asunut Vietnamissa virallisesti kokonaisen lunaarisen kalenterivuoden, uusivuosi tuli ja meni juuri äsken. Härän vuosi vaihtui Tiikerin vuodeksi ja on hyvä hetki miettiä, millainen vuosi oli. Viime keväänä samoihin aikoihin kirjoittelin Härän vuoden olevan hankala kaltaiselleni Koiralle, ja Koirien mm. kehotettiin varomaan sanojaan, ettemme joutuisi hankaluuksiin. Koska hankaluuksiakin on ollut enkä edelleenkään osaa vietnamia niin hyvin, että voisin avautua kenellekään paikalliselle tämän parhaiten ymmärtämällä kielellä, suurin osa usein niin tarpeellisesta palautteesta on jäänyt antamatta. Jupinani kohteeksi ovat joutuneet läheiset ja erityisesti puoliso. Häneltä pyydän anteeksi, koska jupinaan on löytynyt aihetta usein. Vuodessa oli paljon turvattomuutta turvallisuushakuiselle ihmiselle. Toki se ei tullut yllätyksenä, eroaahan Vietnam jonkin verran koti-Suomesta. Olen onneksi päässyt yli turvattomuuteen liittyvästä olotilasta, ja arki on nyt expatin arkea Vietnamissa. Minulla o...

Edellisen postauksen aikana uumoiltiin Saigonin sulkua ja niihän siinä kävi, että sulku tuli, ainakin osittain. Toimintaa ja liikkumista rajoittavat toimenpiteet ovat olleet käytössä nyt kaksi viikkoa ja tänään niitä jatkettiin vielä kahdella viikolla. Saigonissa on ollut huhtikuun lopun jälkeen yli 800 koronatapausta, mikä on suurin määrä yhden aallon aikana. Koko maassa on ollut yhteensä jo yli 10 000 tapausta; vertailun vuoksi, joulukuussa kun tulin, tapauksia oli ollut siihen mennessä alle 1 500. Luvut ovat silti melko maltilliset - onhan Saigonissa noin 13 miljoonaa asukasta. Käytännössä rajoitukset ovat näkyneet monella tavalla ja toisinaan eivät mitenkään. Etäkoulua ja etätöitä on tehty, mikäli se on ollut mahdollista. Kaupasta saa hakea ruokaa, samoin ravintolasta, mutta syömään ei voi jäädä paikan päälle. Kauppakeskuksissa auki ovat vain ruokakaupat. Suurin osa suosituista palveluista, kuten kampaamot ja kauneushoitolat, on kiinni. Tosin varsinkin ns. keskustan katuja kävelles...

Kulttuuri-immersioni on kestänyt jo sen verran, että on sopiva hetki tehdä yhteenvetoja joistain arkipäiväisistä asioista - muustakin kuin siitä, mitä minulla on ikävä tai mitä ei. Tässä ihmiskokeessa ei voi olla vertaamatta kaikkea ja koko ajan Suomeen ja suomalaisten tapoihin tai tottumuksiin. Välillä pienet asiat herättävät pohtimaan, voiko joku oikeasti toimia niin tai näin, ja toisaalta, miten omiin taipumuksiin tai mieltymyksiin liimautunut sitä voikaan olla. Kaikkiin paikallisiin tapoihin en kuitenkaan halua tottua.... Lähes kaikkialla Saigonissa (ja muuallakin) on paljon melua, mihin tottuminen on vielä kesken. Liikenne on oma lukunsa (mm. ne massiivisten rekkojen kuoleman sumutorvet), mutta älämölöä on myös muualla: kahvilassa, ravintolassa, kampaamossa, kadulla, salilla, uima-altaalla... Kukaan ei kiinnitä huomiota meteliin ja äänekkyyteen (tai ei ehkä kuule sitä kaikelta melulta), ja lapsetkin saavat olla lapsia ja ilakoida niin sisällä kuin ulkonakin, eikä ketään vaivaa eik...

Olen miettinyt monen asian vaihtamista toiseen kuluneen vuoden aikana. Monta asiaa olen myös vaihtanut, useimmiten kuitenkin rahaa palveluksiin tai uusiin tavaroihin, joita en oikeasti edes tarvitse. Olen tyyppiesimerkki ihmisestä, joka vaihtaa tylsistymistään tai tyytymättömyyttään rahaa uusiin tavaroihin, joiden luulen tuovan kaivattua vaihtelua. Mutta onnellisuuteen ja iloon pyrkiminen ympäröimällä itsensä tavarapaljoudella ei vie toivottuun lopputulokseen, ei  koskaan, koska tylsyyden syy ei ollutkaan uusien kenkien puute... Joka päivä vaihdetaan jotain, usein suuremmin sitä ajattelematta - rahaa palveluksiin, esineitä, asioita, ajatuksia uusiin, kuulumisia ja tietoja, jopa ihmissuhteita. Vaihtaminen on niin jokapäiväistä ettei siitä pidetä numeroa. Mitä minun sitten pitäisi vaihtaa? Asuntoa, työpaikkaa, aviomiestä, autoa? Paraneeko elämänlaatu vaihtamalla? Voinko tietää sen kokeilematta? Muuttuiko ruoho vihreäksi vai olivatko lampaat käyneet jo laiduntamassa sillä ruoholla, jo...