Tekstit

Lähtökuopissa

Kuva
21. kesäkuuta, nyt se on kalenterissa, yhden uskomattoman elämänkokemuksen päätös ja lento takaisin Suomeen. Päässä surraa monenlaisia ajatuksia ja toisaalta hetkittäin ei mitään. Selkeä lähdön päivämäärä tyhjentää pään välillä täydellisesti, kun yritän koota itseni olemaan siitä jotain mieltä. Olen yrittänyt kasata ajatuksiani blogin muotoon siinä hetkeen onnistumatta, mutta nyt yritän. Kotiinpaluun konkreettisen ajankohdan vahvistuminen tuntuu samaan aikaan helpottavalta ja ahdistavalta. Jäljellä olevat päivät putoilevat kalenterista nopeasti ja mieli käy läpi asioita, joita haluaisin vielä nähdä ja kokea, elämyksiä tai makuja, joitain paikkoja tai nähtävyyksiä, joista olen tullut tietoiseksi vasta täällä ollessa. Aikaa elämystelyyn on siis vielä 19 päivää. Vietnamin suurkaupungit ovat olleet huikeita kokemuksia, kuvassa Nha Trang Tämän ainutlaatuisen kulttuuri-immersion loppuminen on saanut myös pohtimaan, onko eläminen vieraassa maassa kieliummikkona muuttanut minua jotenkin, ovatk

Älä herätä Ha Giangin unesta

Kuva
Olin ehkä jopa yrittänyt viivyttää jo viime keväästä saakka lomasuunnitelmissa vilahdellutta moporeissua pohjois-Vietnamissa, koska ajatus kyydissä kyyhöttämisestä ja reppumatkailusta, mahdollisesti sateessa, sumussa ja kylmässä säässä ei enemmin houkutellut.  Ha Giang loop -niminen reitti alkaa ja päättyy Ha Giangin kaupungissa ja kiertää pohjoisen pikkukaupunkien kautta, vuoristoisia teitä, pilvissä ja laaksoissa. Sopivan pitkät lomat, joiden aikana reissun ehtisi heittää alkavat käydä vähiin, joten ajoimme reitin vihdoin maaliskuun lopulla. Reitin nollapylväs Ha Giangin kaupungissa Ha Giang -loop hipoo Vietnamin pohjoisosassa Kiinan rajaa, joka näkyy kuvassa mustalla viivalla Matkan ensimmäinen etappi oli lento Hanoihin, mistä hyppäisimme yöbussiin kohti Ha Giangia. Lentokentällä taksia pyydystäessä näytti heti siltä, että matka tyyssää alkuunsa: yksikään taksi ei suostunut viemään meitä bussipysäkille kolmen kilometrin päähän. Matkasta Hanoin keskustaan voi laskuttaa yli 300 000 pa

Häpeilemätön vuosi

Kuva
Olen asunut Vietnamissa virallisesti kokonaisen lunaarisen kalenterivuoden, uusivuosi tuli ja meni juuri äsken. Härän vuosi vaihtui Tiikerin vuodeksi ja on hyvä hetki miettiä, millainen vuosi oli. Viime keväänä samoihin aikoihin kirjoittelin Härän vuoden olevan hankala kaltaiselleni Koiralle, ja Koirien mm. kehotettiin varomaan sanojaan, ettemme joutuisi hankaluuksiin. Koska hankaluuksiakin on ollut enkä edelleenkään osaa vietnamia niin hyvin, että voisin avautua kenellekään paikalliselle tämän parhaiten ymmärtämällä kielellä, suurin osa usein niin tarpeellisesta palautteesta on jäänyt antamatta. Jupinani kohteeksi ovat joutuneet läheiset ja erityisesti puoliso. Häneltä pyydän anteeksi, koska jupinaan on löytynyt aihetta usein. Vuodessa oli paljon turvattomuutta turvallisuushakuiselle ihmiselle. Toki se ei tullut yllätyksenä, eroaahan Vietnam jonkin verran koti-Suomesta. Olen onneksi päässyt yli turvattomuuteen liittyvästä olotilasta, ja arki on nyt expatin arkea Vietnamissa. Minulla o

Vuosi elämässäni - elämäni vuosi?

Kuva
Meneillään on vuoden 2021 viimeinen päivä. Iltapäivän aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta tulisen kuumasti ja edessä helmeilee jääkylmä juoma. Olemme palanneet vuodenvaihteen viettoon Phu Quocin saarelle, missä elämä pysähtyi muutama kuukausi sitten odottamaan koronan seuraavaa siirtoa lähes neljäksi kuukaudeksi. Auringonlasku Phu Quocilla heinäkuussa 2021 Olen asunut Vietnamissa nyt koko vuoden 2021 ja vähän päälle. Vietnam ei ole tuntunut joka päivä kodilta, mutta kodikkuuden elementtejä on paljon joka päivässä. Tiedän, että Suomeen palattua kaipaan sydäntäsärkevän paljon ympärivuorokautista lämpöä, miljoonakaupungin mopoilua, värikästä ruokakulttuuria ja myös usein ärsyttävää suunnittelemattomuutta ja siitä seuraavaa elämän soljumista eteenpäin omilla ehdoillaan.  Sumusaasteinen joulu 2021 Hanoissa Olen oppinut ryystämään pho- keittoa ja munakahvia, joista jälkimmäisestä on tullut suosikki. Mopolla ajaminen ruuhka-aikaan muutaman miljoonan saigonilaisen kanssa hykerryttää. Minut

Poikkeavia ponnistuksia

Kuva
Terveiset Hanoista! Hanoi on Vietnamin pääkaupunki ja sijaitsee pohjoisessa, noin kahden tunnin lentomatkan päässä Saigonista. Hanoissa on myös Suomen Vietnamin suurlähetystö, jossa passihakemukseni nyt vihdoin on!! Woohoo! Tai siis toivon, ettei hakemus ole enää Hanoissa, vaan jo matkalla Suomeen, missä uusi passi konkreettisesti painetaan.  Kuva: passi ja kuvitteelliset kalterit liittyvät tapahtumiin Passin tilaamista ei seurannut lopulta niin suuri helpotuksen tunne, kuin olin olettanut. On toki ihan mukava tunne, että voin nyt poistaa passiasian tehtävälistaltani. Kestänee vajaan kaksi viikkoa, kun kourassani on sileää paperia viininpunaisten kansien välissä. Sitten vuorossa on viisumin uusiminen, nykyinen umpeutuu 10 päivän päästä, joten hetken joudun olemaan myös ilman viisumia. Ehkä syy helpotuksen puuttumiseen johtuu viime kuukausien ruuhkasta mentaalipuolella: on ollut monta melko suurta huolenaihetta, rokotteet, muutto ja nämä helvetin paperiasiat, joista osa vielä kesken. Ni