Poikkeavia ponnistuksia
Terveiset Hanoista! Hanoi on Vietnamin pääkaupunki ja sijaitsee pohjoisessa, noin kahden tunnin lentomatkan päässä Saigonista. Hanoissa on myös Suomen Vietnamin suurlähetystö, jossa passihakemukseni nyt vihdoin on!! Woohoo! Tai siis toivon, ettei hakemus ole enää Hanoissa, vaan jo matkalla Suomeen, missä uusi passi konkreettisesti painetaan.
Passin tilaamista ei seurannut lopulta niin suuri helpotuksen tunne, kuin olin olettanut. On toki ihan mukava tunne, että voin nyt poistaa passiasian tehtävälistaltani. Kestänee vajaan kaksi viikkoa, kun kourassani on sileää paperia viininpunaisten kansien välissä. Sitten vuorossa on viisumin uusiminen, nykyinen umpeutuu 10 päivän päästä, joten hetken joudun olemaan myös ilman viisumia.
Ehkä syy helpotuksen puuttumiseen johtuu viime kuukausien ruuhkasta mentaalipuolella: on ollut monta melko suurta huolenaihetta, rokotteet, muutto ja nämä helvetin paperiasiat, joista osa vielä kesken. Niin kauan kuin on vielä joku iso byrokraattinen, henkilökohtainen selkkaus odotettavissa, en luultavasti tunne suurta helpotusta.
Vietnam ei ole maa, missä poikkeuksia katsotaan lempeästi läpi sormien. Kun matkusti Hanoihin vanhentuneella passilla lähetystön puoltokirje matkustusasiakirjana, tarvittiin kolme virkailijaa tulkitsemaan paperia ja lopulta vasta puhelinsoiton päässä ollut neljäs henkilö antoi minulle luvan jatkaa matkaa. Poikkeuksia ei sallita eikä kukaan ota vastuuta sääntöjen tulkitsemisesta hetkellisesti tilanteen mukaan. Jos olet poikkeus, olet paikallasi ja pysyt siinä.
Kaikesta jupinasta ja sen aiheuttaneesta angstista huolimatta Hanoissa oleminen on aina yhtä antoisaa ja jotenkin kodikasta. Suomen kesäsäätä muistuttava lempeä auringonpaiste on hellinyt matkaa, ja illalla auringonlaskun jälkeen ei iske kolea kylmyys vaan lempeä viileys, jonka voi selättää takilla. Olen kävellyt jalkani puuduksiin, koska kävellessä ei tule hiki. Kun mainitsin hotellin respalle kävelleeni lähetystöstä takaisin hotelliin, n. 4,5 km, hän ihmetteli, miten kukaan voi jaksaa kävellä niin pitkän matkan. No, siihen ei tarvittu edes suomalaista sisua, koska se oli aivan huikeaa!
Kulkiessa mukaan on tarttunut tietysti myös erinäisiä vaatekappaleita ja asusteita, joista ainakin puolet on Saigonissa aivan liian kuumia. Minulla on ollut todella ikävä pitkähihaisiin ja -lahkeisiin vaatteisiin pukeutumista. Hanoissa niille on tarvetta ainakin puolet vuodesta. Hankinnat tulevat siis käyttöön ainakin seuraavalla Hanoin matkalla.
Olen matkustanut myös Hanoin tuliterällä metrolla, joka avattiin muutama päivä sitten. Metroa on vain yksi 12 aseman pätkä, mutta tavoitteena on oikea, toimiva metroverkko, joka kattaa koko pääkaupungin. Ensimmäisen pätkän rakentaminen maksoi noin 700 miljoonaa euroa, mikä oli lähes 60 prosenttia suunniteltua enemmän ja valmistui vajaan 10 vuotta myöhässä. Olikohan jossain päin maailmaa samantyyppinen tilanne? Ai niin, Espoossa :) Saigonin metron ensimmäinen pätkä on rakenteilla, sen pitäisi valmistua vuoden 2023 loppuun mennessä.
Saigonissa olo on tuntunut 3,5 kuukauden reissun jälkeen lokoisalta, kiireellistä muuttoa lukuunottamatta. Uusi koti löytyi viereisestä tornista, mutta itse muuttaminen ei ollut lyhyestä muuttomatkasta huolimatta helppoa. Siinä pakkaamisen ja laatikoiden raahaamisen välissä kävin myös saamassa toisen rokotteen.
Siitäkin huolimatta, että kuulostan hyväosaisuudessani valittajalta totean, että haluaisin nyt seuraavaksi vain olla rauhassa, huolestumatta mistään keskeneräisestä koettelemuksesta. Onneksi ihanat ystävät ovat palanneet Suomesta, joten voimme keksiä rajoitusten mukaisia aktiviteetteja yhteiselle vapaa-ajalle. Enkä ole tarvinnut olla ihan ilman kissaterapiaakaan, kun suloisia pentuja on lähettyvillä siellä täällä. Lisäksi myös joulu lähestyy, minkä kunniaksi kohta alkaa joululaulujen kilvanluukutus. Oman korttelin wisteria lanelle on joulukoristeet jo kiedottu.
Minni
<3
VastaaPoista