Vaihdokit

Hohhoijaa, jopa voi aika mennä hitaasti! Ihmiskokeen puoliväli on saavutettu, takana on todella pitkä viikko. Tunnelmat on vaihdelleet ilosta jonkinlaiseen ahdistukseen, mikä sinänsä lienee ihan normaalia. Luulin istuvani tämän kakun ihan helposti, mutta nyt viimeiset kaksi päivää, lauantai ja sunnuntai, ovat olleet todella pitkiä. Se, että on viikonloppu, on tuonut ihan oman angstinsa, jota selittää ehkä parhaiten se, että meidän täällä asuvat perheenjäsenet eivät ole töissä, mutta eivät silti voi tulla meitä tapaamaan.  Olen saanut jatkuvasti piristäviä lähetyksiä karanteenin ulkopuolelta, maailman parhailta maistuvia smoothieta, raikasta jääkahvia, suklaata, vastaleivottuja sämpylöitä ja myös upouuden puhelinnumeron eli paikallisen puhelinliittymän. Näistä on tullut aitoa iloa ja hyvää mieltä. Viestit eri puolilta ovat pitäneet kiinni ulkomaailmassa ja karanteeniporukan oma vitsailu WhatsAppissa on ollut omiaan tuntemaan oudon sisäpiirin kieroutunutta yhteisöllisyyttä.  Olen viettän

Karanteenista on kärsitty jo yli neljäsosa, päivä 4 menossa. Kokemus on ollut kutakuinkin sellainen, mitä kuvittelin. Sänky on huoneen ja koko elämän keskipiste - sohva, ruokapöytä, opiskelunurkkaus ja kirjasto, ja tietysti sänky. Pari ensimmäistä yötä meni varmaan lentoväsymystä nukkuessa, mutta nyt uni on vaihtunut epämääräiseen valvomiseen ja vatvomiseen.  Hotellin käytävillä ei (mielellään) saa liikkua. Jos ovi jää auki liian pitkäksi aikaa, pärähtää ääneen paloauton ääntä muistuttava sireeni. Ikkunan voi sentään avata. Sen takana on kalterimainen rakennelma, mikä kuvaa tilannetta fyysisen vapauden suhteen melko hyvin.  Toista koronatestiä ei ole vielä kuulunut; huhu kertoi, että seuraava testi olisi vasta karanteenin lopuksi. Elättelin jostain syystä toiveita, että kahden-kolmen negatiivisen testin jälkeen karanteenista olisi voinut päästä pois, hyväuskoinen hölmö kun olen.  Ruoka on ollut kovin lihaisaa, eli opiskelijan kasvismössöt ovat vaihtuneet nautaan, possuun ja kanaan. Täm

Hoplaa! Niin sitä vaan siirryttiin Suomesta Saigoniin koronasta piittaamatta. Tosin tuo on täydellistä puppua, koska koko matkaa väritti vahvasti korona. Helsinki-Vantaalla ei ollut jonoja, mutta erikoislennon lähtöselvityksessä oli oma jännityksensä, kun kaikkien piti esittää erinäisiä dokumentteja. Osa meistä oli joutunut käymään lentoa varten koronatestissä toistamiseen, kun julkisen puolen tekstiviestikuittaus ei kelvannut todistukseksi negatiivisesta tuloksesta. Olisin vaihtanut lentoa edeltäneiden päivien kaaoksen ja epävarmuuden mieluusti pois, joten boarding passin käteen saaminen oli eräänlainen juhlan aihe. Kipuilin valtavan matkatavaramäärän kanssa, mutta pääsin pälkähästä (ryhmälipulla matkustamisessa on puolensa). Varattu kolme tuntia suli pitkiin jonotuksiin ja portille kävelyyn, ja kentältä toivotut tuliaiset jäivät ostamatta. Ekalla lennolla Dohaan (5:30h) maskin ja visiirin darthvadermainen yhdistelmä koetteli hermoja. Jotenkin sitä silti vaan söi ja joi visiiriä nosta

Koko vuoden ja syksyn odotetuin asia tapahtuu vihdoin huomenna: lennän Vietnamiin!!! Toki mutkan ja karanteenin kautta, mutta silti. Tunnelmat ovat aivan huikeat, tätä maisemanvaihtoa odotettu!! Olen asunut elokuun alusta saakka ns. matkalaukusta, kun oma koti meni vuokralle ja lähtö Vietnamiin on viivästynyt koronan vuoksi. Rajat ovat olleet kiinni kauan, ja tarvittavien lupien saaminen on kestänyt ikuisuuden (no, lähes neljä kuukautta). Minulla on toki ollut odotellessa opintojen kanssa paljon tekemistä, mutta koronan vuoksi elämä on kyllä ollut paljon rajoittuneempaa, kuin mitä opintovapaata suunnitellessani ajattelin. Tauti jyllää kiihtyy ja uhkaa siirtyä Uudellamaalla nyt  leviämisvaiheeseen .  Rauhallinen odotus vaihtuikin viime viikolla paniikkiin, kun sairastuin kovaan nuhaan ja sain kehiteltyä itselleni myös kuumetta. Kuvittelin saaneeni koronatartunnan sopivasti reilu viikko ennen matkaan lähtöä, kaikki oireet natsasivat. Olin konkreettinen psykologian ihmiskoe, kuulostelin o

Sain tänään ensimmäisen merkinnän hyväksytystä kurssisuorituksesta, jiihaa! Tekstiä on syntynyt alkuvaikeuksien jälkeen kuin Gutenbergin kirjapainosta, mutta arvostelujen saamisessa menee useampi viikko. En laske tätä opettajien syyksi, heillä on vino pino esseitä luettavanaan, kun yliopiston varsinaiset ja me avoimen opiskelijat palautamme samana päivänä kymmeniä sivuja uusia tulkintoja pyydetyistä aiheista. En tiedä, miten he jaksavat aina innostua lukemaan samoja aiheita uudestaan ja uudestaan ja vielä kirjoittamaan jotain henkilökohtaista jokaiseen arvosteluun. Arvostan! Opintovapaan kohokohtaa, Vietnamiin matkustamista odotellessa minulla on ollut hyvin aikaa pohtia ja tulkita ihmismielen kiemuroita psykologisten teorioiden valossa. Normityön vaihtaminen opintoihin on ollut erinomainen ratkaisu. Olisin toki opiskellut myös ilman mahdollisuutta reissata Vietnamiin, mutta tokihan se on kiilunut melkoisena palkintona mielessä. Olen unelmoinut esseen kirjoittamisesta uima-altaalla (ei