Onnentyttö

Ehkä aikaisin alkaneen sadekauden fiilisten siivittämänä kirjoittelin muutama viikko sitten asioita, joita huomaan ikävöiväni. Lista herätti keskustelua ja viestejä, mikä oli tavallaan kiva yllätys. 

Olen pohtinut mielentiloja monen kanssa, eikä fiilis todellakaan ole jäänyt pysyvästi ikävöinnin puolelle. Joka päivässä on jotain, mikä ilahduttaa ja saa tuntemaan kiitollisuutta. 

Niitä on tietysti pakko jakaa:

... Ehdottomasti eniten arvostan sitä, että saan viettää normaalia arkea ilman koronarajoituksia. Vietnamin erinomaisesti hallittu koronatilanne on yksi parhaimpia koko maailmassa, ja on suunnaton siunaus olla juuri täällä, juuri tällä hetkellä.

... Matkustaminen maata ristiin rastiin. Se jos mikä tuntuu monien Euroopan maiden tilanteeseen verrattuna luksukselta. 

... Olen saanut mahtavan, uuden ystäväpiirin, jonka tuomaa iloa ei voi aina sanoin kuvata. Se, että saa uusia ystäviä "vanhana" ja käymättä töissä (viime vuosien aikana uudet ystävyydet ovat solmiutuneet työn kautta) on onnea ylimmillään. En ole silti unohtanut ystäviä ja perhettä kotimaassa 💓

... Minulla on erinomainen mahdollisuus opetella uutta kulttuuria ja kieltä. Kumpikin on ehkä vaikeimpia, mihin olen koskaan törmännyt, mutta ehkä juuri siksi kovin antoisia. Näitä oppeja muistellaan mummona.

... Kulttuurista puheenollen, olen päässyt mukaan mm. vietnamilaisiin häihin - siinä sitä kulttuuria kerrakseen! Oli pakko googlata etukäteen, mitä on odotettavissa. Hääparille saattoi viedä lahjaksi rahaa samassa kuoressa, jossa hääkutsu oli tullut. Jopa annettava summa oli tavallaan etukäteen rajattu, joten tarvitsi stressata ainoastaan siitä, mitä laittaa päälle. Käteinen raha on ehdottomasti kopioimisen arvoinen idea, vastanaineet tarvitsevat aina rahaa. Miksi sen antaminen Suomessa tuntuu siltä, kuin haluaisin päästä helpolla ja näkemättä vaivaa?

... Olen joutunut ja edelleen joudun säännöllisesti epämukavuusalueelle, kun normit ja rutiinit muuttuvat ja elinympäristö yllättää. Minulle se tekee todella hyvää, koska jumitan helposti samoihin asioihin.  

... Saan itse päättää omasta ajankäytöstäni, jopa enemmän kuin haluaisin. Sekin on epämukavuusalueelle joutumista, koska aikaa on paljon.  

... Rakastan kissoja - koiria myös, mutta kissoja ehkä vielä enemmän - ja elämässäni on nyt kissoja enemmän kuin koskaan!

... Silkkiä!! Sitä on tarjolla runsaasti, joten vaatevarasto on kohta myllätty uusiksi. Uuden mekon voi teettää vuorokaudessa. Minut tuntevat ystävät tajuavat tässä kohtaa, että mopo voi lähteä käsistä melko helposti. 

... Suurkaupunkielämä on hengästyttävää, ihmeellistä, yllättävää, ärsyttävää ja koronapandemiasta huolimatta käynnissä 24/7.

... Olen tuntenut ikävää, mikä kotimaassa on ollut harvinainen tunne. Se, että jonkin asian puuttuminen herättelee ja aiheuttaa tunteita, on erittäin tervetullutta. Elämän yksityiskohdat eivät kuitenkaan ole itsestäänselviä, koskaan.

... Saigonin huikean kaoottisen, mutta samalla erittäin toimivan liikennekulttuurin jälkeen mikä tahansa muu tuntunee lastenleikiltä.

... Pimeistä ja tunnelmallista kynttilänvalossa vietetyistä illoista (viikoista ja kuukausista) huolimatta en ole aikuisiällä juuri pitänyt Suomen syksystä tai talvesta. Juuri nyt talvi on kaukaisin mahdollinen asia - onneksi todella kaukana. Kynttilöitä voi poltella vaikka ulkona on +28, koska pimeä tulee joka ilta.

... Myös opinnot ovat tuottaneet tulosta; sain työ- ja organisaatiopsykologian perusopinnot valmiiksi jokin aika sittän ja into ottaa aineopinnot kohta haltuun on lähes mitattavissa. En ole väsynyt pohtimaan ihmismielen kummallisuuksia ja pelkästään omassa itsessä on ollut pohtimista. Kumpa voisin pohtia ihmismieltä työkseni!

Ei tarvitse siis olla huolissaan, vaikka välillä ikävöin. Toivon tietysti, että voisin saada tänne vieraita Suomesta - voisin edes yrittää näyttää, miksi viihdyn täällä. Mutta niin kauan kuin elämme omissa kuplissamme täytyy vain kirjoitella.

Vapputerveisin,

Minni