Minulla on ikävä...

Viime päivinä some on näyttänyt paljon keväisiä kuvia Suomesta, auringonpaistetta, jopa krookuksia. Niitä on ollut kiva katsella, mutta niistä on tullut myös ikävä erinäisiä asioita, joita Suomessa on aina pitänyt itsestäänselvyytenä. 


Minulla on ollut ikävä...

... juuri sitä somessa näkyvää keväistä aurinkoa, joka sopivan tuulettomassa kohdassa jo selvästi lämmittää
... sitä, kun naama käännetään kohti kevätaurinkoa (täällä käännetään pois auringosta aina kun mahdollista)
... tähän aikaan vuodesta kaapista esiin kaivettavia nahkatakkeja
... sitä, kun voi istua omaan autoon ja ajaa minne huvittaa
... viileää ja raikasta ilmaa
... sitä, kun asfaltti kuivuu lopullisesti lumen jäljiltä, eikä rapa enää roisku
... tulppaaneja
... ekaa päivää tennareissa talven jälkeen
... sitä, kun voi laittaa farkut tai neulepaidan ja ne ovat mukavat ja sopivan lämpimät päällä
... tyylikästä takkia ja kauniita korkokenkiä (ja että voi käyttää molempia)
... kaikkia varastossa olevia kauniita vaatteitani
... lämmintä vettä pyykinpesukoneessa
... juotavaa vesijohtovettä
... luotettavia sähköpistokkeita
... sivuille avautuvia astiankuivauskaapin ovia (sen sijaan, että ovi aukeaa ylöspäin ja jää auki otsan kohdalle ja mitä siitä seuraa)
... ilmastoimatonta viileää ilmaa sisällä
... kuivaa ja vain haalean lämmintä ilmaa ulkona
... sitä, että vaikka leivänmuru putoaisi lattialle enkä huomaisi siivota sitä pois, se ei olisi huomenna täynnä pieniä oransseja muurahaisia (kirjaimellisesti käyn sotaa muurahaisia vastaan)
... karjalanpiirakoita ja munavoita (en lähde laajentamaan tätä ruoka-aihetta yhtään pidemmälle)
... pätkiksiä, erityisesti niitä rapeita pitkiä versioita, mutta myös lyhyitä tavallisia
... sitä, ettei mehun höysteeksi ole mahdollista ottaa 100% lisää sokeria
... suolaa ruuassa
... puhelinliittymää, jota ei tarvitse ladata kerran kuukaudessa
... sitä, että ymmärtää, mitä muut ympärillä puhuvat, tai että olisi pieni mahdollisuus oppia puhumaan paikallista kieltä 
... sitä, ettei kaupassa tarvitse google-kääntää kaikkien tavaroiden tuoteselostetta, ennen kuin voi ostaa jotain
... sitä, että voi vaan ostaa gluteenittomia tuotteita mistä tahansa kaupasta, vaikka pullaa, jos mieli tekee
... sitä, ettei naama kiillä koko ajan
... hiljaisuutta
... roskien lajittelua tai edes roskattomia kadunvarsia
... sitä, että etsimiäni ruoka-aineita on kaupassa ja ne vielä löytyvät hyllystä helposti
... vaikka kokonaista kuukautta, jolloin ei tarvitse käyttää mopokypärää
... sitä, että sähkölasku ja sähkönkatkaisu-uhkaus (suoraan ovella esitettynä) eivät tulisi samana päivänä

Lisäksi ikävöin pitkähihaisen ja -lahkeisen silkkipyjamaani käyttämistä. Se on liian kuuma myös sisätiloissa, joten nyt voin ainoastaan katsella sellaisia kaupungilla muiden päällä, eri kuoseissa ja väreissä. Me suomalaiset pidämme asua pyjamana, mutta täällä se on ihan normaalin ulkonaliikkumisasu. Vanhukset näyttävät vanhainkodista karanneilta, nuoret neidot juuri heränneiltä :)

Minni
PS. Perhe ja ystävät on jätetty tarkoituksella tästä listasta pois, koska en halua verrata heitä juomaveteen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lähtökuopissa

Maisemanvaihto: vihdoin Vietnamiin!

Miten sulla menee?