Uusi arki alkaa

Uutta arkea on nyt takana kolme päivää. Matka ja siirtyminen Suomesta tähän vietnamilaiseen arkeen kesti tavallaan lennon ja karanteenin mitan, olin perillä vasta, kun vapauduin hotellivankilasta. Matkan päättyminen ja vapaus oli tietysti aivan mahtavaa erityisesti siksi, että pääsin vihdoin rakkaan puolisoni luo yli neljän kuukauden odotuksen jälkeen. Karanteenin loppuminen ja uuteen, tavalliseen elämään siirtyminen on ollut silti eräänlainen shokki: pieni introverttikuplani vaihtui meluisaan, suureen maailmaan. En ole parhaimmillani vieraassa ympäristössä ja matkoillakin rentoudun oikeastaan vasta sitten, kun tunnen lähiympäristön ja tiedän, mistä mitäkin löytyy. En varsinaisesti nauti tutustumisvaiheesta.

Shokkia on lisännyt pakollisen tutustumisen tärkein tavoite, löytää ruokaa. Karanteenissa ovelle koputettiin kolmesti päivässä, eikä luukun avaamisen lisäksi tarvinnut huolehtia mistään muusta. Yllätykset olivat enemmän tai vähemmän maistuvia. Nyt minun on tutustuttava ja sopeuduttava ympäristööni nopeasti, jotta pysyn hengissä. Onneksi tutustuminen on tehty helpoksi, kun ruokaa voi tilata ovelle ja omalla asuinalueella on useita hyviä ravintoloita ja kahviloita, joihin voi siirtyä syömisen ohella kirjoittamaan vaikka blogia. Ruuanlaitto kotona ei houkuttele, koska parempaa ruokaa saa paljon helpommin muiden tekemänä. 

Totuttelen myös siihen, että alakerran kahviloita lukuunottamatta mihinkään ei kävellä. Jos haluan lähteä ostoksille tai tutustumaan johonkin kaukaisempaan kohteeseen, tilaan mopotaksin. Tilaaminen on toki tehty helpoksi ja matka maksaa muutamasta kymmenestä sentistä euroon, mutta suurin tottuminen onkin siihen, etten kävelyn ystävänä voi käytännössä kävellä mihinkään puuttuvien jalkakäytävien, suojateiden ja ruuhkaisen liikenteen vuoksi. En aio antaa täysin periksi, vaan yritän loikkia kapeilla tien reunoilla väistellen satoja mopoja. 

Koska kaupunki kulkee pyörillä ja minä mopon kyydissä, tarkoittaa se sitä, että haisen pakokaasulle aina ulkona käytyäni. Paikalliset naiset luottavat mopokerrospukeutumiseen: Kahvilasta lähdettyään kauniiseen mekkoon pukeutunut nainen kaivaa moponsa penkin alta päälle ensin pitkän kietaisuhameen, jonka halkio jää taakse, niin että mopon päälle on helppo istua. Sitten päälle huppari, maski ja aurinkolasit. Huppu päähän ja hupun päälle kypärä. Voilà! 

Maskeja käytetään täällä kaikkialla. Liikenteessä ne näennäisesti suojaavat myös pakokaasuilta, ja muuallakin ilman maskia liikkuminen tuntuu alastomalta. Aivan karanteenin loppuvaiheessa täällä ilmeni kaksi koronatartuntaa, joiden vuoksi kymmenettuhannet aikuiset ja koululaiset komennettiin kotiin ja kouluja ja yliopistoja suljettiin. Myös ulkomaanlennot jäädytettiin jälleen muutamaksi viikoksi. Oli siis käsittämättömän hyvä tuuri, että pääsin perille juuri silloin, kun lentojen aikaikkuna oli auki. Tartuntojen jäljittäminen ja tarpeelliset sulkemistoimet ovat erittäin tehokkaita, ja se näkyy tuloksessa: yli 100 miljoonan asukkaan maassa on ollut vain noin 1400 tartuntaa ja alle 40 koronakuolemaa. Tunnen oloni täällä turvalliseksi. 

Arjen pyörteissä,

Minni