Totta vai dystopiaa?
Niinhän siinä kävi, että jatkuvasti lisääntyneet koronatapaukset sulkivat Saigonin lopulta 9.7. Kiellettyä on kaikki, ulkona liikkumisesta lähtien. Kadut ovat tyhjentyneet.
kuva: VNExpress
Uusia tapauksia on ollut lähes kaikkialla Vietnamissa, mutta erityisesti Saigonissa jo huhtikuusta alkaen, aina vain enemmän, tällä hetkellä noin 700 päivässä. Rajoituksia on ollut voimassa siis jo huhtikuusta alkaen ja nyt lisääntyneet tapaukset ovat johtaneet täyteen sulkuun. Suomen rajoitukset kuulostavat täältä käsin nyt näennäisiltä ja naurettavilta.
Joissain kaupunginosissa taloja ja asuinkomplekseja on blokattu tartuntojen vuoksi, eikä niistä pääse ulos ollenkaan. Talon sulku on saattanut tulla joillekin täytenä yllätyksenä, koska siitä ei asukkaille ehditä ilmoittaa positiivisen tapauksen löydyttyä, yhtäkkiä ulos ei vaan enää pääsekään. Kaikkeen liikkumiseen pitää olla lupa tai erittäin hyvä syy. Yli kahden henkilön kokoontumiset on kielletty. Töihin saa mennä - lupapaperin kanssa - ja myös kauppaan ja apteekkiin, mutta suluilla valvovat viranomaiset käyttävät kukin omaa harkintaansa ja jos liikkumisen selitys ei kuulosta uskottavalta, seuraa sakko (n. 70-100e). Tässä maassa sulku tarkoittaa sulkua, eikä siitä jousteta.
Bussit ja taksit on kielletty. Ruokaa saattoi tilata ravintoloista ennen heinäkuun yhdeksättä ja mopotaksit toimittivat sen perille. Nyt myös nuo kuljetukset on kielletty ja vain kauppojen omat toimitukset pelaavat, jos varastoa on. Vessapaperin ja ruuan hamstraus oli sulun alkaessa samaa luokkaa kuin Suomessa viime keväänä. Hyllyt tyhjenivät nopeasti ja ihmiset seisoivat pitkissä jonoissa tuntikausia joko jonottaessa pääsyä kauppaan tai sieltä pois. Tiiviisti yhteen pakkautuneina, ilman mahdollisuutta pitää välimatkaa muihin.
Erityisesti pyörällä liikkuminen herättää viranomaisissa epäilyksiä ja siitä saa helposti sakot. Monet ovat turvautuneet polkupyörään, kun mopoa ei ole eikä muita välineitä saa kutsua avuksi. Puistot ovat olleet kiinni jo yli kuukauden, mutta nyt siellä oleilusta saa siis sakot, samoin maskitta liikkumisesta. Ihmiset kyselevät facebookin ryhmissä neuvoa, miten voisi hoitaa tärkeän asian, lenkittää koiraa tai mennä sairaalaan. Jopa koiran ulkoilutuksesta voi nyt saada sakot ja vinkkejä on jaettu, miten koiran saa pissatettua sisätiloissa.
Pitkään jatkunut rajoitusten kiristäminen, epävarmuus, osalla työttömyys ja siten rahattomuus on saanut perhesuhteet ja mielenterveyden järkkymään. Ihmiset kertovat suljetuissa ryhmissä avoimesti ongelmistaan ja niihin etsitään yhdessä ratkaisua. Kannustusmieliala on korkealla, mutta muiden on silti mahdotonta ratkoa toisten ongelmia. Moni ei-vietnamilainen on päättänyt lähteä takaisin omaan kotimaahansa. Välillä keskustelut ja koko tilanne tuntuvat dystopialta, mutta ovat silti täysin totta.
Sulku on erityisen hankala miljoonakaupungin kymmenilletuhansille köyhille, jotka ovat eläneet kurjuudessa koko pandemian ajan. Työttömyyskorvauksia tai muita taloudellisia turvaverkkoja ei ole olemassa, on vain oman perhe, josta joku on ehkä sairastunut koronaan. Valtio on luvannut toimittaa heille ruokaa, samoin kaupan hyllyjen on luvattu täyttyvän nopeasti. Kaikilla ei ole kuitenkaan kotona edes keittiötä, missä kaupasta haettuja aineksia voisi kokata. Täällä on niin tyypillistä syödä ulkona tai tilata ruokaa, joten uusi tilanne voi saattaa ihmisiä jopa nälänhädän partaalle.
Tienvarret täyttyvät normaalisti erilaisista myyntikojuista ja -pisteistä, nyt ne kaikki ovat poissa. Samoin poissa ovat arpojen myyjät ja kerjäävät pikkulapset. Annamme usein rahaa pienelle pojalle, joka kerjää isossa risteyksessä, mopojen seassa, valojen ollessa punaisella. Äiti istuu tien laidalla pieni vauva sylissään. Missä he ovat nyt ja saavatko ollenkaan ruokaa?
Myös kaikki nuo kymmenettuhannet mopokuskit, jotka ovat kuljettaneet ruokaa ja ihmisiä, ovat nyt ilman työtä. Monet pakenivat heti sulun alettua kaupungista omiin kotikyliinsä, koska työtä ei ole tarjolla, eikä myöskään turvaa tartunnalta. Kaupungin provinssien välisille rajoille pystytettiin tarkastuspisteet ennätysnopeasti ja niissä vaaditaan todistus negatiivisesta koronatestistä. Tarkastuspisteet ovat pahasti ruuhkautuneet, koska kaikilla ei ole tarvittavia papereita. Onneksi on pikatestejä, joista tuloksen saa puolessa tunnissa. Toki testauspaikatkin ovat ruuhkaisia ja aikaa kuluu, jos tien päältä joutuukin lähtemään testiin - myös, jos aiemmasta testistä on kulunut liian kauan.
Tehtaat ja ruokatorit ovat olleet usean tartuntaryppään lähteitä ja eräällä tehtaalla positiivisen tapauksen löydyttyä työntekijät karkasivat testaajilta. He säikähtivät positiivisen tapauksen ja testauksen seurauksia. Lehtikuva näyttää työntekijöiden juoksevan ulos porteista. Osa on palannut takaisin testattavaksi.
Tavallinen elämä sellaisena, kuin sen tunnemme, on nyt otettu pois saigonlaisilta. Vietnamin yli satamiljoonaisesta väestöstä on rokotettu n. 4 miljoonaa, heistä vain alle 300 000 on saanut kaksi rokotetta. Viranomaisten taktiikka on ollut massatestata, joten tapauksia tulee löytymään jatkuvasti lisää. Mielestäni täällä keskitytään liikaa testaukseen ja rokotukset tulevat jälkijunassa. Muut valtiot lahjoittavat rokotteita ja oman rokotteen valmistus on meneillään. Toivon, että kaikkien toimenpiteitä tekevien osapuolten voimat riittävät ja tauti saadaan kuriin. Tästä tilanteesta on hankala löytää mitään positiivista!
Elämme outoja aikoja,
Minni
Julkaisun jälkeisiä uutisia:
Kommentit
Lähetä kommentti