Erilainen juhannus

Suomalainen keskikesän juhla on käsillä. Juhannuksen mielikuvaan kuuluvat mökki, järvi, kuikan huuto keskiyöllä, grillimakkara, itikat, paljon saunaa ja uintia, päälle vaikka muutama siideri. Vaikka olen viettänyt monet juhannukset muualla kuin Suomessa, on tämänkertainen juhannus koronan vuoksi lähes kokonaan suljetussa miljoonakaupungissa kaikesta aiemmasta täysin poikkeava kokemus.

Saigonin sulku jatkuu edelleen, eivätkä tartunnat ota talttuakseen. Mielessä käy kauhuskenaarioita, että tämä onkin miljoonakaupungin normaali tilanne pandemian vallitessa; virus leviää lähes hallitsemattomasti eikä loppua näy. Valitettavaa on, että juuri Saigonin tilanne on koko Vietnamin huonoin. Emme voi matkustaa mihinkään, koska muut kaupungit eivät ota vastaan täältä tulijoita meidän huonon tautitilanteen vuoksi. Kesälomasuunnitelmat ovat siis jäissä, toistaiseksi tuntemattoman ajan.

Vietämme juhannusta tänä vuonna hotellissa, joka valittiin uima-altaan perusteella. Hotellit siis saavat olla auki, mutta niiden palveluita on rajoitettu. Altaalla saa olla, mutta kuntosalia ei saa käyttää. Useimmat hotellit eivät tarjoa mitään ruokaa. Ihmisten kerääntymistä samaan paikkaan yritetään välttää kaikin keinoin.

Olen soitellut perheelle Suomeen kuullakseni tuttuja ääniä ja juhannussuunnitelmia. Toki korona sielläkin vielä jonkin verran rajoittaa, vaikka uutisoinnin perusteella voisi ajatella, että Suomessa eletään jo ihan normaalia kesää. Tiukkojen rajoitusten keskellä tuntuu siltä, että kaikkialla muualla elämä jatkuu normaalisti, vaikka niin ei oikeasti olisi. Mielenkiintoinen ihmiskoe tämäkin.

Lämpöä riittää silti rajoituksista huolimatta ja otamme siitä nyt ilon irti. Onneksi täällä on jotain, mikä ei lopu koskaan!

Hyvää juhannusta!

Minni