Vaihdokit

En ole koskaan ollut hyvä toimimaan muiden aikataulujen mukaan. Vapaa-ajalla olen joskus kieltäytynyt tapaamisista, jos ne ovat häirinneet itsekästä yksinoloani ja aikatauluttamatonta joutenoloa. Töissä olen kyllä ollut aina ajoissa paikalla, tehnyt työni tunnollisesti ja minulle annetussa aikataulussa, mutta työelämässä minua on vihmonut se, että teen enimmäkseen sitä ja siinä aikataulussa, mitä joku muu haluaa. Työtehtävä, josta olen opintovapaalla antoi vaihtelua ja suunnattomia vapauksia. Olin saanut sen, mitä kauan halusin, ja lisäksi myös kivan esimiehen, joka ymmärsi antaa vapautta. Siitä huolimatta työn raamit korpesivat jonkin verran, en ollut luova tai kekseliäs. Ollakseni luova, minulla piti olla mahdollisuus ajatella rauhassa tekemättä mitään, antaa luovuudelle aikaa tulla esiin. Sitten vihdoin luovana tekemättömyyden hetkenä tekemättömät työt muistuttivat itsestään, ja luovuus tyssäsi.   Aloin opiskella, jotta saisin vapautta ja mahdollisuuden tehdä tai olla tekem...

Pian tämän blogin vuonna 2009 aloitettuani vaihdoin luvatun itsetutkiskelun vain pään sisällä tapahtuvaksi ja kirjoittaminen tyssäsi heti alkuunsa. Komea alku blogille :)  Napakasta alkuasenteestani huolimatta, en suhtaudu vuosikymmenen mittaiseen mahalaskuun kovin vakavasti. Tapahtui paljon kaikenlaista eikä kirjoittaminen tullut mieleen, rohkeista alkulupauksista huolimatta. Nyt uusi yritys. Vakaudesta vapauteen Vaihdoin aivan äskettäin säännöllisen työnteon vapaamuotoiseen opiskeluun. Olen pienen ikäni pohtinut lähes kaikille asioille niiden vaihtoehtoja eikä työnteko ole ollut poikkeus. Harkitsin toki vakauden vaihtoa vapauteen jonkin aikaa; ensimmäinen ajatus kävi mielessä aikaisin vuonna 2019. Vaihdoin sitten samana vuonna myös työtehtävää, ja äärimmäisen mielenkiintoinen ja palkitseva työ vei mukanaan. Mutta ajatus jäi itämään. Korona vaihtoi työnteon toimistolta etäkonttorille keväällä 2020 ja aloin vakavissani miettiä kotiin jumiutuneelle työnteolle vaihtoehtoja. Eikä siin...

Hyvää alkanutta vuotta 2010! Maisemanvaihto jouluksi kuumaan Afrikkaan teki hyvää, mutta vuosi vaihtuikin sitten epämukavassa asennossa unta etsien, eli lennolla kotiin päin. Ja hyvä että vuosi vaihtui, olin jo hyvinkin kyllästynyt 2009:ään ja odotin kovasti siirymistä uudelle kymmenluvulle, ikäänkuin pelkkä numerojono toisi jotain muutosta olotilaan ja asioihin, joihin en ole ollut tyytyväinen.  Vuoden vaihtumiseen ladataan paljon toiveita ja paineita. Uudenvuodenlupaukset tahtovat sysätä elämää parempaan suuntaan, poistaa pinttyneitä tapoja, opettaa uusia ja parantaa vanhoja. Itse lupasin itselleni suhtautua asioihin positiivisemmin kuin viime vuonna. Ihan kaikkeen, mukaan luen ihmiset. Paljon luvattu, tiedän, ja vuosi on pitkä aika. Myönteisemmän asenteen oppimisen myötä uskon monen asian vaihtuvan parempaan suuntaan. Siitä huolimatta tuntuu hieman tyhmältä sanoa se ääneen: suhtaudu asioihin positiivisesti. Miksi en suhautuisi noin oletusarvoisesti, miksi siitä pitää muistutta...

Olen miettinyt monen asian vaihtamista toiseen kuluneen vuoden aikana. Monta asiaa olen myös vaihtanut, useimmiten kuitenkin rahaa palveluksiin tai uusiin tavaroihin, joita en oikeasti edes tarvitse. Olen tyyppiesimerkki ihmisestä, joka vaihtaa tylsistymistään tai tyytymättömyyttään rahaa uusiin tavaroihin, joiden luulen tuovan kaivattua vaihtelua. Mutta onnellisuuteen ja iloon pyrkiminen ympäröimällä itsensä tavarapaljoudella ei vie toivottuun lopputulokseen, ei  koskaan, koska tylsyyden syy ei ollutkaan uusien kenkien puute... Joka päivä vaihdetaan jotain, usein suuremmin sitä ajattelematta - rahaa palveluksiin, esineitä, asioita, ajatuksia uusiin, kuulumisia ja tietoja, jopa ihmissuhteita. Vaihtaminen on niin jokapäiväistä ettei siitä pidetä numeroa. Mitä minun sitten pitäisi vaihtaa? Asuntoa, työpaikkaa, aviomiestä, autoa? Paraneeko elämänlaatu vaihtamalla? Voinko tietää sen kokeilematta? Muuttuiko ruoho vihreäksi vai olivatko lampaat käyneet jo laiduntamassa sillä ruoholla, jo...