Vapauden vankilassa
En ole koskaan ollut hyvä toimimaan muiden aikataulujen mukaan. Vapaa-ajalla olen joskus kieltäytynyt tapaamisista, jos ne ovat häirinneet itsekästä yksinoloani ja aikatauluttamatonta joutenoloa. Töissä olen kyllä ollut aina ajoissa paikalla, tehnyt työni tunnollisesti ja minulle annetussa aikataulussa, mutta työelämässä minua on vihmonut se, että teen enimmäkseen sitä ja siinä aikataulussa, mitä joku muu haluaa. Työtehtävä, josta olen opintovapaalla antoi vaihtelua ja suunnattomia vapauksia. Olin saanut sen, mitä kauan halusin, ja lisäksi myös kivan esimiehen, joka ymmärsi antaa vapautta. Siitä huolimatta työn raamit korpesivat jonkin verran, en ollut luova tai kekseliäs. Ollakseni luova, minulla piti olla mahdollisuus ajatella rauhassa tekemättä mitään, antaa luovuudelle aikaa tulla esiin. Sitten vihdoin luovana tekemättömyyden hetkenä tekemättömät työt muistuttivat itsestään, ja luovuus tyssäsi.
Aloin opiskella, jotta saisin vapautta ja mahdollisuuden tehdä tai olla tekemättä asioita omaan tahtiini. Oletin luovuuden sykkivän. Vapaalle vaihtamisen piti olla helppoa, juuri sitä, mitä olin halunnut todella pitkään. Olen nyt kuitenkin itse määrittelemieni aikataulujen vanki, ja vapaapäivän pitäminen esseen kirjoittamisesta tuo huonon omantunnon. Luovuudesta ei ole tietoakaan. Mikä meni pieleen?
No ei oikeasti mikään. Sosiaalisesti vetäytyvä puoli minussa nauttii tästä vaihtelusta, kun ei ole kiire eikä pakko mennä mihinkään. Voin huoletta olla päiviä, jopa viikkoja itsekseni enkä kärsi siitä. En osaa kaivata vaihtelua, ennen kuin olen rakkaan ystävän kanssa saman pöydän ääressä ja huomaan, miten paljon olen ikävöinyt juuri tätä ystävää ja juuri tätä keskustelua. Onneksi minulla on ystäviä, jotka ymmärtävät sen, etten ole ystävyyden aktiivinen osapuoli - ja pitävät minusta siitä huolimatta.
Tunnollinen puoleni on vereslihalla: olen nyt täysin yksin vastuussa siitä, että elämä on sitä, mitä siltä haluan. Vapaalle vaihtaminen toi ennenkokemattoman vastuun, jota nyt opettelen. Vapaalla olo ei toki ole kuin oma lapsi tai minulle hoitoon annettu kotieläin, jonka hyvinvointi on käsissäni. Mutta oma hyvinvointini on kuitenkin nyt täysin omissa käsissäni. Onhan se sitä muulloinkin, mutta nyt en voi edes yrittää syyttää huonosti menneen päivän päätteeksi tiimikavereita tai pomoa, vaan itseäni.
En tajunnut tätä vastuuta, kun suunnittelin vapaalle jäämistä. En ihan vieläkään tajua, koska opiskelurytmin ja omien opiskelutapojen löytyminen on vienyt aikaa. Hitauteni harmittaa edelleen, käytän mielestäni liikaa aikaa taustoittamiseen ja lukemiseen. Kun käytän liikaa aikaa, on se pois vapaudesta. Siitä, mikä minulle tarkoittaa aikatauluttomuutta. Olen tehnyt aikataulun, jotta voisin joinain päivinä olla aikatauluton.
Vaihtamiseen liittynee aina uuden opettelu, ja onneksi minulla on siihen nyt aikaa. En aio viettää koko opintovapaata excelin ääressä, mutta se hetki, etten edes ajattele sitä exceliä, on vasta suunnitteilla.
Minni
Kommentit
Lähetä kommentti