Vuosikymmenen vaihto!
Pian tämän blogin vuonna 2009 aloitettuani vaihdoin luvatun itsetutkiskelun vain pään sisällä tapahtuvaksi ja kirjoittaminen tyssäsi heti alkuunsa. Komea alku blogille :)
Napakasta alkuasenteestani huolimatta, en suhtaudu vuosikymmenen mittaiseen mahalaskuun kovin vakavasti. Tapahtui paljon kaikenlaista eikä kirjoittaminen tullut mieleen, rohkeista alkulupauksista huolimatta. Nyt uusi yritys.
Vakaudesta vapauteen
Vaihdoin aivan äskettäin säännöllisen työnteon vapaamuotoiseen opiskeluun. Olen pienen ikäni pohtinut lähes kaikille asioille niiden vaihtoehtoja eikä työnteko ole ollut poikkeus. Harkitsin toki vakauden vaihtoa vapauteen jonkin aikaa; ensimmäinen ajatus kävi mielessä aikaisin vuonna 2019. Vaihdoin sitten samana vuonna myös työtehtävää, ja äärimmäisen mielenkiintoinen ja palkitseva työ vei mukanaan. Mutta ajatus jäi itämään.
Korona vaihtoi työnteon toimistolta etäkonttorille keväällä 2020 ja aloin vakavissani miettiä kotiin jumiutuneelle työnteolle vaihtoehtoja. Eikä siinä vielä kaikki: Olin päässyt työssäni vetämään paljon pohdintoja herättäneitä työpajoja, joissa yhdessä mietittiin, miten työyhteisön muutokset itse kuhunkin vaikuttivat ja miksi. Opintovapaan aloittaminen alkoi tuntua hyvältä vaihtoehdolta ja opintojen aiheeksi valikoitui työ- ja organisaatiopsykologia.
Nyt olen käynnistänyt opinnot konkreettisesti ja ensimmäiset 5 opintopistettä ovat työn alla. Verkko-opiskelu vaatii kovaa itsekuria, kuten tietysti opiskelu muutenkin. Tutunlaisten rutiinien päälle muodostuneen työelämän vaihtaminen opiskeluun on ollut lähes epätodellinen muutos.
Huomaan kipuilevani keskittymiskyvyn kanssa. Läppärin näytöltä luettavat psykologian kirjat eivät ihan vielä ole tempaisseet täysin mukaansa. Huomaan ajattelevani kaikkea muuta kuin käsiteltävää aihetta, noin puolen minuutin välein. En ole myöskään heti ensimmäisestä päivästä lähtien hahmottanut kehityspsykologisen tutkimuksen kokonaiskuvaa, vaikka niin kuvittelin.
Tuskastun omaan hitauteeni - kirjan lukemiseen voi mennä useampi päivä, enkä silloin saa omasta mielestäni mitään aikaan. Luenhan vain kirjaa. Oman kehysajatuksen muotoileminen kehitysteorian ympärille on hankalaa. Vaihdan istuinpaikkaa ja käyn lenkillä. Pienikin ääni ulkoa vie ikkunan ääreen; kun vahdin naapureita, olen pois siitä todellisuudesta, missä en ymmärrä vielä, mitä en ymmärrä.
Minulla on paljon opittavaa, opiskelusta ja itsestäni. Täysin oman aikansa valtiaaksi vaihtaminen vaatii opettelua, vaikka luulin, että sujahtaisin "jiihaa, täysi vapaus tehdä tai olla tekemättä" -moodiin yön yli nukuttuani. Opettelen siis sitäkin.
Kommentit
Lähetä kommentti