Vaihtoja vuoden aluksi

Hyvää alkanutta vuotta 2010! Maisemanvaihto jouluksi kuumaan Afrikkaan teki hyvää, mutta vuosi vaihtuikin sitten epämukavassa asennossa unta etsien, eli lennolla kotiin päin. Ja hyvä että vuosi vaihtui, olin jo hyvinkin kyllästynyt 2009:ään ja odotin kovasti siirymistä uudelle kymmenluvulle, ikäänkuin pelkkä numerojono toisi jotain muutosta olotilaan ja asioihin, joihin en ole ollut tyytyväinen. 

Vuoden vaihtumiseen ladataan paljon toiveita ja paineita. Uudenvuodenlupaukset tahtovat sysätä elämää parempaan suuntaan, poistaa pinttyneitä tapoja, opettaa uusia ja parantaa vanhoja. Itse lupasin itselleni suhtautua asioihin positiivisemmin kuin viime vuonna. Ihan kaikkeen, mukaan luen ihmiset. Paljon luvattu, tiedän, ja vuosi on pitkä aika. Myönteisemmän asenteen oppimisen myötä uskon monen asian vaihtuvan parempaan suuntaan. Siitä huolimatta tuntuu hieman tyhmältä sanoa se ääneen: suhtaudu asioihin positiivisesti. Miksi en suhautuisi noin oletusarvoisesti, miksi siitä pitää muistuttaa. Jos tietäisin vastauksen, ei olisi tarvinnut tehdä lupausta.... Että pystyn toteuttamaan lupaukseni käytännössä minun pitää vaihtaa useita pinttyneitä tapojani ja ajatuksiani. Ehkä lupasin jotain noin suureellista juuri siksi; halusin että joudun vaihtamaan tapojani ajatella ja tehdä asioita, tapojani suhtautua vaikka yllätyksiin ja arkisiin suunnanmuutoksiin. 

Olen huomannut olevani tyytymättömän tyytyväinen rutiineihin ja haluan siihen muutoksen, jonka tiedän tapahtuvan ainoastaan oman aktivoitumisen kautta. Mitä tuo tarkoittaa sitten käytännössä, positiivisempi elämänasenne? Luulen, että opin sen tilanne kerrallaan, mutta että saan asennoitumiseni vaihtumaan, minun pitää yrittää löytää jokaisesta minua tavallisesti ärsyttävästä tai harmittavasta asiasta jotain positiivista. Se voi olla hankalaa, jos saan vaikka parkkisakot. Tosin ehkä opin sakot saatuani olemaan tekemättä samaa sakotettavaa virhettä.... Tiedän, koko uudenvuodenlupaukseni alkaa kuulostaa ns. jeesustelulta, haluan sanoa luvanneeni jotain, minkä toteuttamiseen minulla ei oikeasti ole halua, vaan sanon ainoastaan antaakseni vaikutelman että olen asioita pohtiva ja syvästi tunteva ihminen. Olen aina ärsyyntynyt suunnattomasti jeesustelusta, ihmisten saippuakuplapuheista, joilla ei ole käytännön kanssa mitään tekemistä. Siinä minulla onkin sitten vaihdettavaa, oma asenne tämäntyyppisiä lupauksia ja yleensä omaa asennettani kohtaan! Varmaa on kuitenkin, että työsarkaa riittää, enkä luule olevani näiden ajatusten kanssa yksin.

Oletko ajatellut koskaan vaihtaa asennettasi johonkin suuntaan?  

Lumisin terveisin, 

Minni