Olemme edelleen Phu Quocin saarella, jumissa, minä ilman rokotetta, ja ilman tietoa pääsystä takaisin Saigoniin. Kirjoittelu ei ole inspiroinut, kun tilanne on pysynyt niin kauan niin samanlaisena. Ehkä myös sen verran alavireisenä terveydestä ja kohtuullisesta vapaudesta huolimatta, että en ole halunnut marista taas samoista asioista.
Tauti on hivuttautunut myös tänne saarelle, muutama päivä sitten löydettiin pari koronaan sairastunutta ja kun paikallinen tapa on olla paljon tekemisissä lukemattomien ihmisten kanssa, ehti se levitä jonkin verran. Kunnanisien tavoitteena on edelleen avata tämä kaunis turistikohde kansainvälisille, rokotetuille turisteille jo lokakuussa. Vain 3,5 prosenttia saaren asukkaista on saanut kaksi piikkiä, vähän alle 40 prosenttia yhden. Huhuja on ollut myös meidän vierailijoiden rokottamisesta. Jännityksellä odotan, kumpi iskee ensin, korona vai rokotus.
Bloggaaminen on unohtunut myös sen vuoksi, että olen yrittänyt opiskella hullun lailla. Siinä olen kohtuullisesti onnistunut, vaikka olenkin sisäisen orjapiiskurin aikataulusta pahasti jäljessä. Olen kyyhöttänyt niska jumissa tuntitolkulla pienen ruudun äärellä. Kirjoittaminen on hidasta, kun pädillä tekee keskimäärin kaksi näppäilyvirhettä sanaa kohti. Toisesta minulla käytettävissä olevasta koneesta puuttuu ääkkösnäppäimet. Kun korjailen ja viimeistelen esseitä lähetyskuntoon, kopioin ja maalaan äätä ja öötä toisista sanoista. Voi sita riemun maaraa!
Omassa olotilassa riittää ammennettavaa psykologisiin tarkasteluihini. Päällimmäisin tuntemus juuri nyt on turhautuminen ja lievä ahdistus vanhenevan passin vuoksi, se on voimassa vielä kuukauden. Olen ollut yhteydessä Suomen lähetystöön Hanoissa ja odotin ystävällistä ja rauhoittelevaa viestiä, että älä huoli, me olemme täällä sinua varten, autamme, ja asia saadaan jollain tavalla kuntoon. Sain holhoavan kehotuksen matkustaa Suomeen; siellä saisin sekä rokotteen että uuden passin. Olin niin kiukkuinen ja pettynyt oman maani tarjoamaan apuun, ettei sanoja meinaa löytyä. Passin uusiminen täällä tarkoittaa käyntiä paikan päällä lähetystössä Hanoissa, ja tällä hetkellä maan sisäisiä lentoja ei ole mihinkään. Ei siis lennon lentoa saarelta minnekään, mikä tarvittaisiin, että voisi miettiä seuraavaa vaihtoehtoa - lentääkö passia uusimaan Hanoihin vai Helsinkiin. Ja Helsinki ei ole vaihtoehto. Kiitos neuvoista!
Toivon, etten joudu pulaan, koska apua ei saa mistään. Toisaalta, kaltaisiani hilkulla olijoita lienee Vietnamissa pilvin pimein, kun toukokuun alun jälkeen ei ole enää päässyt normaalisti liikkumaan ja asioimaan virastoissa. Odotamme jotain positiivista merkkiä - tai vietnamilaisittain, punaista leimaa.
Kaikki Vietnamissa odottavat jotain, pelon loppumista, rokotteen saamista, suljetun työpaikan avautumista, ulkona kävelyä, ystävien tapaamista, hiustenleikkuuta, hammaslääkäriin pääsyä, enemmän ruokaa nälän peitoksi, uutta työtä ja vihdoin rahaa pankkitilille. En ole yksin.
Minni + lainalemmikit
Kommentit
Lähetä kommentti